Analyysi Andalusiasta

   "       "Andalusia on parasta Espanjassa", sanoi Sevillassa syntynyt ja nyt Costa del Solilla asuva Miguel." Andalusialaiset ovat aina ”happy”, mutta muualla ihmiset ovat tällaisia", hän jatkoi ja väänteli kasvojaan murjottavaan ilmeeseen. Miguelin kommentti antaa yleiskuvan siitä, millainen on andalusialainen. Yleensä iloinen, auttavainen, ystävällinen. Se johtuu kuulemma siitä, että täällä paistaa aurinko lähes aina, eikä silloin kannata murjottaa. Niinpä, 340 päivää vuodessa on keskimäärin aurinkoista. Meidänkin kokemuksemme mukaan andalusialaiset ovat varsin ystävällisiä ja iloisia ihmisiä - myös sairaanhoitohenkilökunnasta virkavallan edustajiin.

Andalusialaiset ovat ahkeria. Pari minuuttia yli kahdeksan arkiaamuisin pärähtävät lähikatumme työkoneet käyntiin tai naapurin rakennuksella alkaa paukutus. Töitä aherretaan kahteen saakka, jolloin alkaa parin kolmen tunnin siesta, ja työt jatkuvat taas ehkä iltaseitsemään tai –kahdeksaan. Monet tekevät useaa työtä, koska palkat ovat kohtalaisen pienet. Aika moni kulkee kadulla ja ravintoloissa kauppaamassa arpoja, mikä näyttää olevan kohtuullisen hyvä bisnes, sillä espanjalaiset ovat ”arpahullua” kansaa. Arpojen lisäksi kaduilla kaupitellaan mm. rihkamakoruja, laukkuja ja huiveja. ”Hello, madam, bling-bling” –huudot ovat tavallisia repliikkejä näiden yleensä lahden takaa etelästä tulleiden kauppamiesten suusta. Moni myös tienaa lisäeuroja "paikannäyttäjänä" eli kulkee turvaliivi päällä esimerkiksi sairaalan tai muun julkisen laitoksen lähikaduilla ja näyttää autoilijoille vapaita pysäköintipaikkoja - ja kiitokseksi paikan saaneet antavat lantin tai pari. Työttömyys on täälläkin paikoitellen aika suurta, ja ilmeisesti työttömyysturvalla ei ihan pärjää, vaikka hintataso onkin edullinen Suomeen verrattuna.

Erityisesti Marbellan seudulla tuntuu, että rikkaiden ja vähemmän rikkaiden väliset erot ovat räikeitä. (Jos nyt oletetaan, että rikas on se, jolla on paljon rahaa ja omaisuutta.) Joka päivä kaupungilla liikkuessa näkee kerjäläisiä, ja toisaalta joka päivä näkee myös niitä, jotka ajavat tulipunaisilla Ferrareillaan, Rollseillaan tai muilla luksusautoillaan.

Työn vastapainoksi andalusialaiset osaavat kyllä ottaa rennosti vapaa-ajallaan. Siestalla istuskellaan kuppiloissa tai ravintoloissa, kuten iltaisinkin. Viikonloppuisin ravintolat täyttyvät perheistä ja isommista seurueista. Joka kylässä ja kaupungissa on vuoden mittaan monia erilaisia juhlia, ferioita ja fiestoja, joihin kuuluvat näyttävät kulkueet ja ilotulituksetkin. Jokaisen katolisen pyhimyksen päivänä on myös isot juhlat ja kaikki, joilla sattuu olemaan sama nimi kuin pyhimyksellä, saavat erityishuomiota osakseen. Kirkolla on myös tärkeä rooli osana juhlajärjestelyjä.

Me olemme nähneet vain talvikauden juhlintaa, mutta Miguelin mukaan kesällä täällä vasta juhlitaankin viikkoja yhteen menoon. Juhlia järjestetään eri maiden tyyleillä, joista kukin voi poimia oman kiinnostuksensa mukaan parhaat palat. Voi juhlia vaikka perulaisittain tai englantilaisittain tai vaikka suomalaisten tapaan. Jokaisen maan juhlintaan kuuluvat maalle tyypilliset ruuat ja juomat sekä tanssit ja muut ohjelmanumerot pukeutumista unohtamatta.

Andalusialaiset ovat uskonnollisia. Katoliseen kirkkoon kuuluu suurin osa väestöstä, vaikka moni ei tunnustakaan olevansa muuta kuin nimellisesti kirkon jäsen. Meidän kokemuksemme mukaan ainakin täällä pikkukaupungissa kirkko on merkittävä vaikuttaja ja elää ihmisten mukana niin juhlassa kuin arjessa. Kirkko järjestää köyhien auttamiseksi mm. ruoka- ja vaatejakeluja, mutta jo pelkästään tavalliset sunnuntaijumalanpalvelukset vetävät väkeä kirkot täyteen. Paikallinen seurakunta järjestää kahdessa kirkossaan yhteensä viisi jumalanpalvelusta joka sunnuntai, ja kansaa riittää. Kirkossa ei kuitenkaan istuta välttämättä koko jumalanpalvelusta alusta loppuun, vaan sinne saatetaan tulla ja sieltä lähteä oman aikataulun mukaan. Näin tekevät paikalliset siinä kuin turistitkin.

Perhe on tärkeä, sen näkee täällä mm. joka ilta kaduilla liikkuessa. Perheen pienimpiä hellitään ja pussaillaan hyvin paljon julkisesti, mutta myös nuoriso saa hellyyttä osakseen, eikä näytä panevan ollenkaan pahakseen, vaikka isoäidit pitävät kädestä tai halaavat. Usein kadulla näkee isovanhempia lastenlastensa kanssa käsi kädessä kävellen. Myös nuoret keskenään toisiaan tavatessaan antavat poskipusut mennen tullen. Herttaista…

Mutta: niin paljon olisi vielä kerrottavaa ihanasta Andalusiasta. Olemme kuitenkin palanneet juuri kotiin Suomeen vuorotteluvapaan tämän osan lähestyessä loppuaan. ”Andalusian aakkoset” siis vaikenee ainakin toistaiseksi. Tämä oli meidän kokemuksemme Espanjan etelärannikon elämästä – toivottavasti pääsemme Andalusiaan uudelleen. Kiitos, kun seurasit kulkuamme palan matkaa.  Adios!

Tätä vuorta tulee ikävä - se näkyi joka aamu keittiön ikkunastamme!

Monenmoista Marbellasta & muualtakin

Paljon olemme reissanneet ympäri Andalusiaa täällä ollessamme, mutta onhan tässä lähikulmillakin paljon mielenkiintoista katsottavaa ja koettavaa. Luonnosta nauttivalle löytyy paljon patikkareittejä ja niistä on ilmestynyt viime vuonna mainio taskukokoinen pikku kirja, ihan suomeksi. Meri ja rannat ovat myös upeita paikkoja viettää aikaa, säällä kuin säällä. Rantahietikolla juokseminen on varsin tehokasta liikuntaa, ja sitä harrastavat täällä niin ihmiset kuin koiratkin.

Rannoista puhuttaessa aivan oma maailmansa on Puerto Banuksen ranta, jonne ei tavallinen pulliainen autolla saa ajaa, ainoastaan kävellen tai pyörällä. Luksusautoja ja -veneitä riittää joka makuun sekä kaikenlaista bling-blingiä putiikkien näyteikkunoissa. Katselukierroksen voi päättää jossain rannan lukuisista kahviloista, jos haluaa maksaa kahvikupillisesta neljä ja puoli euroa tai tuoremehusta viisi euroa. Kyllähän meidänkin kukkaro sen kerran kesti, mutta muuten olemme tyytyneet vähän vaatimattomimpiin kahviloihin jossain muualla. 

Kahviloita ja ravintoloita on täällä niin hirveä määrä, ettei niitä ehdi edes vuodessa kaikkia testaamaan, vaikka joka päivä kävisi eri paikassa. Täytyy tässä kehua yhtä pikku ravintolaa San Pedro de Alcantarassa, joka on siis osa Marbellaa. Tässä ravintola Galaxyssä on kiva sisustus ja erityisen hyvät salaatit. Myös gourmet-hampurilainen on testattu - oli miehen mielestä paras hampurilainen vuosiin. Eikä tämä ole mikään maksettu mainos!

Kulttuurinnälkäiselle täällä on valtavasti tarjontaa teattereista museoihin. Lisäksi paikalliset kulttuuriyhdistykset järjestävät jos jonkinlaista tapahtumaa. Marbellassa on mielenkiintoinen taidemuseo, joka esittelee espanjalaisten kuuluisuuksien kuten Picasson, Miron ja Dalin maalauksia. Minua viehättivät eniten Dalin surrealistiset pienet pronssiveistokset. Museossa on lisäksi muiden taiteilijoiden suuria pronssiveistoksia ja vaihtuvia näyttelyitä eri maiden taiteilijoilta. Ja sisäänpääsy on ilmainen. 

Mielenkiintoinen paikka on myös Benalmadenassa sijaitseva Mariposario eli perhospuutarha, jossa kävimme eräänä sunnuntaina. Sinne ei kannata mennä kovin paksusti pukeutuneena, sillä hallipuutarhan ilmasto on melko kostea ja lämmin. Samoissa tiloissa on myös myymälä, josta löytyy kaikkea perhosaiheista tavaraa, ja kahvila.

Rannikkoa Malagasta itään mentäessä jossain kohtaa tulee vastaan kylä nimeltä Nerja. Siellä on 1950 -luvulla viiden koulupojan löytämä tippukiviluolasto, jonne järjestetään opastettuja kierroksia. Luolastossa on paljon portaita, joten se ei sovi liikutarajoitteisille, mutta muuten paikka on erinomainen retkikohde, josta tietenkin löytyy myymälä ja kahvila myös. Sisäänpääsy opastetulle luolakierrokselle oli kympin. Mielestäni nämä tippukiviluolat olivat jotenkin kiinnostavampia kuin Gibraltarin vastaavat, sillä näitä ei ole pilattu liialla "tuunaamisella".

Kaunis on tämä Andalusia, ei voi muuta sanoa!

Kaksi kaunista kaupunkia

Andalusiassa on kahdeksan maakuntaa, joiden pääkaupungeissa olemme kaikissa nyt käyneet. Malaga on tässä lähimpänä, ja siellä on käyty useammankin kerran mm. lentokentällä. Tällä viikolla vierailimme pikaisesti vielä kahdessa viimeisessä eli Cordobassa ja Jaenissa, joiden välimatka on reilut sata kilometriä. Tähän aikaan vuodesta näissä sisämaan kaupungeissa on aika kylmää, nytkin oltiin siinä kymmenen asteen kahta puolta. Eikä kevään vihreyskään ole vielä päässyt täysin valloilleen, mutta silti noita kaupunkeja voi sanoa kauniiksi, varsinkin Jaenia, josta tuli heti minun lempikaupunkini täällä.

Cordoba on historiaa huokuva kaupunkin vanhoine muureineen ja linnoineen. Kaunis roomalainen silta ylittää ruman ruskean joen. Vanha kaupunki kapeine kujineen ja lukemattomine yksityiskohtineen on varsin viehättävä, mutta muuten Cordoba ei mitään suurempaa ihastusta herättänyt meissä kummassakaan.

Cordoban kulmilta:

Cordoban kupeessa yövyttyämme jatkoimme matkaa oliivipuumetsikköjen halki Jaeniin, joka pitää itseään maailman oliivipääkaupunkina. Ja sen kyllä uskoo, kun katsoo oliivipuiden rivistöjä, joita jatkuu silmänkantamattomiin kukkula toisensa jälkeen.

Saavuimme Jaeniin aamupäivällä ja pieni nälkä jo kurni suonissa hotellimme varsin vaatimattoman aamiaisen jälkeen (olin etukäteen tilannut gluteenittoman aamiaisen, mitä ei sitten ollutkaan lukuunottamatta teekupillista, ja mieskin sai vain paahdetun sämpylänpuolikkaan kahvin kanssa). Iloisena yllätyksenä löysimme pian kaupunkiin saavuttuamme ihanan kahvilan (no, hieman amerikkalaistyylisen), josta sai gluteenitonta syötävää. Sitä ei kyllä missään mainostettu, mutta kysyessäni tarjoilija ei mitenkään ihmetellyt, että joku haluaa gluteenitonta. Kaiken lisäksi tarjolla oli erilaisia teemakuja, mikä on täällä aika harvinaista, koska lähes kaikki juovat kahvia ja nimenomaan maitokahvia.

Tämän lautasellisen hintakin oli kukkarolle sopiva, vain 2 euroa, ja maku mainio. Kahvila Montelado sijaitsee aika lailla Jaenin keskustassa. Suolaisten leivonnaisten lisäksi sieltä olisi saanut monenlaisia kakkuja ja paikallista jäätelöä, myös näin talvella. Oli sen verran kylmä, ettemme sitten ottaneet jäätelöä, vaikka mieli teki sen makuvalikoiman edessä.

Jaenin keskustassa on kaikkien isompien espanjalaiskaupunkien tapaan jonkinmoinen katedraali. Pienempiä kirkkoja on myös melkoisesti. Keskustan kadut on laatoitettu koristeellisilla laatoilla, joissa niissäkin riitti jo ihailemista.

Katedraalin pihalla seisoessani bongasin kaukana vuoren huipulla valkoisen ristin, josta muistin jossain lukeneeni. Siispä etsimään paikkaa ristin juurelle. Ensin löytyi Santa Catalinan linna, joka on isommanpuoleinen järkälemäinen rakennus tai kasa rakennuksia vuorella kaupungin yläpuolella. Ja linnan oppaan avulla löysimme myös ristille ja maisemiin, jotka eivät selityksiä kaipaa.

Siinä, ristin juurella tunsin itseni taas niin pieneksi.

Maailma ympärillä oli avara ja suuri vuorineen, taloineen, teineen ja oliivimetsikköineen.

Valtava kiitollisuus kaikesta täytti mieleni - hienoa olla juuri tässä. 

Paljon penkkejä

Huomaan kuvanneeni täällä penkkejä siellä täällä ja tuolla. Joillakin näistä olen istunut, joitakin vain katsellut. Valitse lempipenkkisi ja kuvittele itsesi istumaan sillä lämpimän tuulen puhaltaessa ja auringon paistaessa...

1. Alhambrassa

2. Sevillassa

3. Jossain täällä rannikolla

4. Sisällä

5. Appelsiinipuun alla

6. Hautausmaalla

7. Torremolinoksessa

8. Perhospuutarhassa

9. Sagrada Familiassa

10. Fuengirolassa

Ja tähänkin olisi voinut istua kyytiin...

Joillakin on etuoikeus istua missä huvittaa...

Ja joihinkin paikkoihin ei vain voi istua (ei silti, paljon pahempaakin on nähty)...

+ Salainen penkki salaisessa puutarhassa jossain täällä...

Hauskaa viikkoa sinulle!