Valloitettu vuori, valloittava Välimeri, viileä vuodenaika

Aakkosten opiskelu on tapana aloittaa a:sta, mutta vaihtelu virkistää – aloitetaan siis v:stä. Espanja on hieman vuoristoisempi maa kuin Suomi. En ole koskaan ajatellut tätä Aurinkorannikkoa kovin vuoristoisena alueena, mutta kylläpä vain pihaltamme näkyy useita vuorenhuippuja. Eilen aamupalalla terassilla istuessamme virkeä ja vauhdikas vuokraisäntämme, joka täyttää ensi vuonna 70, ehdotti vuorenvalloitusta. Mikäpä siinä, tuumasimme, ja pakkasimme reppuun juomapullot ja varavaatetta, sillä sää ei näyttänyt kovin aurinkoiselta. Ajaa huristelimme vuokratulla wagenillamme valitun vuoren puoliväliin suurinpiirtein ja jätimme kärryn siihen parkkiin. Jatkoimme siis jalan. Valittu vuori on korkeimmillaan reilut 570 metriä meren pinnasta, joten se on sopiva tällaisille aloitteleville vuorenvalloittajille (vuokraisännällemme se oli varsin vähäinen vaellus). Patikointimatkaa autoltamme kertyi vajaat kolme kilometriä suuntaansa, sillä harvalle vuorelle pääsee suoraan huipulle.

Aluksi tie oli reilun leveää, hieman jyrkähköä tosin. Asfaltti/betonitien loputtua matkamme jatkui soratietä, kunnes sekin muuttui kapeammaksi kärrytieksi. Ja lopulta niin kapeaksi poluksi, ettei siinä voinut kulkea rinnakkain. Huipulla näköala oli hengästyttävän upea. Alas tullessa riitti minulle, tavallisilla lenkkareilla kulkevalle hieman haastetta, kun pohjat eivät pitäneet jyrkässä rinteessä ja polun varren heinänkorsista kiinni pitäminen ei paljon auttanut – miehen käsivarteen oli siis turvauduttava.

Vuorella vaeltelu oli hyvä alkuverryttely illan lenkkiä varten. Useaan juoksulenkkiin viikossa tottuneina aloimme jo kaivata juoksemista; olihan jo kolmas ilta täällä. Alamäkeen rantaan juokseminen sujui kevyesti, samoin tämä...

Palatessa olikin sitten parin kilometrin matkalla melkoista nousua kaupungin poikki asunnollemme tänne rinteeseen. Perillä odotti isäntämme lämmittämä sauna, joten aika kotoiselta meiningiltä lenkkeily täällä tuntui.

Kuuman kesän jälkeen täällä on nyt menossa viileämpi vuodenaika, syksy. Päivisin lämpötila kipuaa jonnekin reiluun kahteenkymmeneen asteeseen, öisin laskee ehkä kahdeksaantoista tai vähän alle. Suomen kesiin ja varsinkin juhannuksiin tottuneille tämä on lämmintä shortsikeliä, mutta paikalliset kulkevat jo toppatakit päällä ja talvisaapikkaat jaloissa.

Lopuksi vielä yksi v-juttu. Valitettavasti valvoin viiteen vatsavaivojen vuoksi. Eilen join pari mukillista tummapaahtoista vahvaa kahvia, mikä vastaa normaalisti kahden tai kolmen viikon kahvimäärää minun vatsalleni. Melkoisen ranttaliksi tämä elämä meni heti kertaheitolla...