Andalusian aluetta reunustaa kaksi muhkeaa merta; meille
tutumpi Välimeri etelässä ja iso komea Atlantin valtameri lännessä tai
paremminkin lounaassa. Vesistöjä täällä on muuten vähän, ja nekin ovat
enimmäkseen (kuivuneita) jokia tai tekojärviä. Merimaisemia kelpaa siis ihailla
niin rannan tuntumasta kuin vuoriteiltäkin. Ajelimme viime lauantaina Tarifan
kautta Euroopan vanhimpana kaupunkina pidettyyn Cadiziin, joka sijaitsee
Atlantin rannalla. Maisemien kauneus oli jälleen kerran huippuluokkaa. Muuten
Cadiz osoittautui mielenkiintoiseksi, mutta kalliimman puoleiseksi paikaksi tai
sitten vain onnistuimme valitsemaan kalleimman parkkihallin ja ravintolan. Missään
muualla täällä emme ole pulittaneet kahdeksaa euroa viiden tunnin pysäköinnistä
tai kahtatoista euroa spagettiannoksesta (eikä siihen sisältynyt edes salaattia,
mutta oli sentään gluteeniton). Silti Cadiziin kannattaa ajaa ainakin Marbellan
suunnasta.
Jossain Tarifan tienoilla pysähdyimme tienvarsikahvilaan,
josta sai tosi hyviä gluteenittomia marenkikuorrutteisia kookospalleroita.
Näköalat kahvilan terassilta Välimeren yli suoraan Afrikkaan…
Lähestymme Cadizia…
Tuomiokirkko ei mahtunut kokonaan kuvaan…
Torilta olisi voinut ostaa näitä jänniä piikkipallohedelmiä
tai vaikka syötäväksi tarkoitettuja matoja…
Ruuan hinnassa maksoimme ehkä myös tästä näköalasta
laskuveden aikaan…
Rantaa riitti käveltäväksi…
Missään emme ole nähneet näin valtavan kookasta puuta.
Suihkulähde tämän puuvanhuksen juurella tuntui vähän hassulta…
Patsaitakin piisasi pitkin kaupunkia…
Kotimatkalla…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti