Aurinkorannikoa

Aurinkorannikoa

tiistai 19. tammikuuta 2016

Atlantin aaltoja

Andalusian aluetta reunustaa kaksi muhkeaa merta; meille tutumpi Välimeri etelässä ja iso komea Atlantin valtameri lännessä tai paremminkin lounaassa. Vesistöjä täällä on muuten vähän, ja nekin ovat enimmäkseen (kuivuneita) jokia tai tekojärviä. Merimaisemia kelpaa siis ihailla niin rannan tuntumasta kuin vuoriteiltäkin. Ajelimme viime lauantaina Tarifan kautta Euroopan vanhimpana kaupunkina pidettyyn Cadiziin, joka sijaitsee Atlantin rannalla. Maisemien kauneus oli jälleen kerran huippuluokkaa. Muuten Cadiz osoittautui mielenkiintoiseksi, mutta kalliimman puoleiseksi paikaksi tai sitten vain onnistuimme valitsemaan kalleimman parkkihallin ja ravintolan. Missään muualla täällä emme ole pulittaneet kahdeksaa euroa viiden tunnin pysäköinnistä tai kahtatoista euroa spagettiannoksesta (eikä siihen sisältynyt edes salaattia, mutta oli sentään gluteeniton). Silti Cadiziin kannattaa ajaa ainakin Marbellan suunnasta.

Jossain Tarifan tienoilla pysähdyimme tienvarsikahvilaan, josta sai tosi hyviä gluteenittomia marenkikuorrutteisia kookospalleroita. Näköalat kahvilan terassilta Välimeren yli suoraan Afrikkaan…


Lähestymme Cadizia…


Tuomiokirkko ei mahtunut kokonaan kuvaan…


Torilta olisi voinut ostaa näitä jänniä piikkipallohedelmiä tai vaikka syötäväksi tarkoitettuja matoja…


Ruuan hinnassa maksoimme ehkä myös tästä näköalasta laskuveden aikaan…



Rantaa riitti käveltäväksi…



Missään emme ole nähneet näin valtavan kookasta puuta. Suihkulähde tämän puuvanhuksen juurella tuntui vähän hassulta…


Patsaitakin piisasi pitkin kaupunkia…


Kotimatkalla…




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti