Aurinkorannikoa

Aurinkorannikoa

sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Rondan rotkojen reunalla

Korkean paikan kammoiselle näillä seuduilla asuminen on jatkuvaa siedätyshoitoa. Rondassa käyminen on sitä parhaimmillaan. Jo ajomatka Marbellasta Rondaan antaa esimakua tulevasta: rotkoja riittää.


 Aiemmin olin käynyt Rondassa vain bussi-junamatkalla, jolloin emme menneet varsinaiselle nähtävyysrotkoalueelle lainkaan. Mies taas oli käynyt moottoripyörällä Rondassa toissakesänä ja ”hehkuttanut” useasti maisemien upeutta myös pojillemme. Nyt sitten teimme aatonaattona koko perheen voimin päivän reissun Rondaan. Ja olihan se huimaa…






Jotkut ovat joskus "juuttuneet" tähän alla näkyvään siltaan, jota pitkin voi edelleen ajaa autolla rotkon yli (keskellä on muinainen vankila, ja rotkon pohjalle ei reuanalta edes näe)...


... mutta että jotkut asuvat täällä vapaaehtoisesti, huh!




Kaiken ihmettelyn ja ihastelun sekä hyvän ruuan jälkeen olikin taas mukava palata vähän tasaisimmille maille...


... muutamaksi päiväksi...

torstai 24. joulukuuta 2015

Joulukuusen juurella

Meillä ei ole täällä kotona joulukuusta, mutta olemme ihailleet kuusia ja muita puita sekä kuusta esittäviä rakennelmia eri kaupungeissa tässä lähistöllä. Tässä muutama malliksi:





Yksityiskodit eivät täällä liiemmälti harrasta jouluvaloja tai ainakaan niitä ei kaduille näy. Parvekkeiden kaiteilla sen sijaan näkyy kiipeäviä joulupukkeja tai itämaan tietäjiä. Yhdellä parvekkeella näin joulupukin, tähden ja toisessa laidassa kolme tietäjää kiipeämässä. Espanjalaislapset saavat joululahjansa kolmelta tietäjältä.


 Joulupukkeja on näkynyt täällä vain muutama tämän muovisen jättiläisen lisäksi - eilen kaupan kassajonossa seisoi takanani yksi ostamassa pullovettä. Seimiasetelmat ja kuvat pyhästä perheestä seimen ympärillä ovat yleisempi näky kaupungilla. Eivätkä seimet todellakaan ole aina mitään pieniä - jossain oli tehty tuhansista Playmobil -hahmoista kokonainen kaupunki seimen ympärille. Tässä vähän perinteisempää seimityyliä Nerjasta:


Rauhallista ja levollista Joulua kaikille sinne rakkaaseen Suomeen ja muuallekin!


sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Leppoisan lennokkaasti liikenteessä

Joulunalusliikenteessä tuskaileville siellä Suomessa on pientä piristystä luvassa tämän jutun myötä. Liikumme joka päivä ympäristössä pääasiassa kävellen, autolla tai bussilla. Heti ensi päivistä alkaen täällä huomasimme, kuka on kuningas liikenteessä: jalankulkija. Ei tarvitse muuta kuin seisoa suojatien lähellä, niin autot pysähtyvät ja odottavat, että menet kadun yli. Kuulemamme mukaan täällä saa sen verran suuret sakot jalankulkijan huomiotta jättämisestä, että kaikki antavat kiltisti tietä kuningas jalankulkijalle.

Muuten kaiken liikenteen sujumisen ykkössääntö on hätävilkkujen käyttö. Auton kuin auton voi pysäköidä likipitäen ihan mihin lystää, kunhan vain räppää hätävilkut päälle. Virkavallan edustajatkin harrastavat tätä hätävilkkujen käyttöä ja jättävät välillä autonsa vaikka liikenneympyrään vilkuttelemaan. Toisinaan kapean, ehkä yksisuuntaisen, kadun tukkeena on useampikin vilkutteleva auto, ja kaikki takaa tulevat odottavat niin kauan, että autostaan poistunut vilkuttelija palaa takaisin leipäkaupasta, lottokioskilta, apteekista tai vaikka kahvilasta. Parkkipaikkoja on täällä huomattavasti vähemmän kuin autoja, joten pulma ratkaistaan pysäköimällä auto hätävilkut päällä vaikka suojatielle tai mistä vain tilaa löytyy. Muutenkin pysäköinti näyttää vähän villiltä, sillä ei ole väliä, kummalle puolelle tietä ja miten päin autosi pysäköit. Joskus jopa poikittain…





Autokanta on täällä ihan siistiä…


…tai sitten ei.

 Villistä pysäköinnistä tai mistä lie johtuen tällaisia lommokylkisiä näkyy melkeinpä enemmän kuin lommottomia autoja. Naarmut ovat pientä, eikä näitä pintavikoja vaivauduta korjaamaan. Miksi turhaan, kun jo huomenna voi tulla uusi lommo tai naarmu. Ja sehän on vain peltiä, mitä siitä, tuntuu espanjalainen ajattelevan.




Liikennemerkit ovat tällaisella vuoristoseudulla saaneet meidät monesti hymyilemään. Motoristeille on omia varoitusmerkkejään, samoin autoilijoille raskaan liikenteen huomioimisesta. Isot rekat hyytyvät pitkissä nousuissa ja pistävät hätävilkut päälle, niin takaa tulevat tietävät niiden vauhdin hidastuneen huomattavasti. Moottoriteillä ja maanteillä nopeusrajoitukset tuntuvat kyllä enemmänkin olevan vain suosituksia, mutta kaupunkiliikenteessä nopeudet ovat alhaisia. Jos haluaa edetä nopeasti kaupunkien välillä, kannattaa valita maksullinen moottoritie (maksut vaihtelevat ilmeisesti ajankohdan ja liikennemäärien mukaan alkaen parista eurosta). Liikennemerkistä huomaa  myös eron suomalaisen ja espanjalaisen lapsen välillä:


 Liikennevalot toimivat toisinaan myös toisin kuin olettaisi. Ne näyttävät välillä risteyksen takana vihreää, vaikka edessäni palaa vielä punainen. Ei siis auta tuijottaa kauas, vaan pitää katsoa lähintä valotolppaa. Joskus taas painan kaasua valon vaihduttua vihreäksi ja saman tien voi olla edessä toinen valotolppa, jossa palaakin punainen.

Kaupunkiliikenteessä jalankulkijalla on todellakin kuningasasema, mutta myös pyöräilijät, skootteristit - joita on todella paljon - ja moottoripyöräilijät saavat etuoikeuden ajaa muun liikenteen välissä esimerkiksi kaistaviivaa pitkin. Monesti kaupungeissa eteneminen onkin nopeinta juuri näillä kulkupeleillä ja autolla voi korttelin pituiseen matkaan kulua monta minuuttia kauemmin. Tämän totesimme esimerkiksi Granadan ja Almerìan keskustoissa. Täällä kotikaupungissamme lähdemmekin kaupungille (keskustaan on noin kilometri) mieluiten jalkaisin, niin ei tarvitse kuluttaa aikaa parkkipaikan etsimiseen. Puolet kaupungin kaduista on lisäksi yksisuuntaisia, ja siksi välillä joutuu autolla kiertämään tosi pitkästi etsiessään jotain paikkaa.

Täkäläiset liikennesuunnittelijat ovat ihastuneet liikenneympyröihin. Kun ajoimme ensimmäisenä iltana lentokentältä Malagasta tänne, valitsimme maksullisen moottoritien sijaan rantatien tietämättä, että siinä on ympyrä toisensa perään. Matka siis kesti ajateltua kauemmin. Tuntuu siltä, että joka toisessa risteyksessä on liikenneympyrä myös täällä kaupungissa. Muutaman viikon ajokokemukseni perusteella ei tämä liikenne täällä niin kaoottista ole kuin ensi silmäyksellä näytti. Eikä täällä näytetä keskisormea tai puida nyrkkiä muille autoilijoille, vaan – annetaan torven soida…




 Malttia siis joululiikenteeseen siellä!



keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Hollywoodin humussa



Tabernasin kupeessa sijaitsee kaksi Hollywood -kylää, joissa molemmissa on kuvattu lukuisia lännenelokuvia. Vierailimme Oasys MiniHollywood -kylässä, joka sijaitsee upeissa maisemissa vuorten keskellä. Tämä lännenkylä olikin varsinainen turistikeskus, jossa siis kaikki maksaa maltaita. Mielestämme emme tähän aikaan vuodesta turistikauden ulkopuolella saaneet kyllä kalliille (22,50e) pääsylipulle vastinetta riittävästi, sillä kylässä moni paikka oli kiinni. Ja sattumoisin saluunassa vietettiin jonkun parin häitä, joten saluuna oli yleisöltä suljettu. Tosin saimme sitten sivusta seurata hieman häähumua. Mieheni, joka on aiemmin käynyt siinä toisessa lännenkylässä, oli sitä mieltä, että tässä oli kyllä enemmän turistikohteen makua, ja se toinen oli jotenkin "aidompi" maisemiltaan ja toteutukseltaan.


MiniHollywoodissa on paljon eri kohteita alkaen varsinaisesta lännenkylästä elokuvamuseoineen vesipuistoon ja eläintarhaan kaktuspuutarhaa unohtamatta.



Olimme liikeellä niin varhain, että juuri muita ei alkuun näkynyt, joten sain aivan yksityisen papukaijashown. Olin siis ainoa katsoja, ja sain antaa välillä ohjeita papukaijoille, jotka osasivat mikä mitäkin. Yksi jopa osasi laskea yhteen ja soittaa kellolla oikean lukumäärän, kun sanoin kaksi eri numeroa. Hienon esityksen teki itselleni merkittäväksi se, että ymmärsin espanjankielisen juontajan puheista aina, mitä minun kulloinkin piti sanoa!


Saimme myös seurata länkkärinäytöstä, jossa hevoset nelistivät vinhaa vauhtia hiekan pöllytessä, pyssyt paukkuivat ja miehet kaatuivat. Ja sheriffi apureineen taisi voittaa lopulta.






maanantai 14. joulukuuta 2015

Eksyttiinkö erämaahan?

Reissuillamme poikkeamme mielellämme pääteiltä sivuun ja ajelemme pienempiä teitä. Andalusian karttaan maisemareitit on merkitty vihreällä värillä ja siksi oli helppo valita, mihin poikkeaa. Tosin minä tein valinnan sillä perusteella, että kartalla tie ei saa näyttää mutkaiselta, sillä en ole mitenkään ihastunut serpentiiniteihin, jotka kiemurtelevat vuorten rinteillä (=rotkojen reunoilla). Niinpä päädyimme moottoritieltä poikettuamme matkalla Almeriaan tällaiselle tielle:




Jossain pikku kaupungissa matkan varrella pysähdyimme kahvilaan, jonka pihalle oli joulupukkikin poroineen jo ennättänyt.


Almeriassa alkoi taas epätoivoinen parkkipaikkan etsintä, ja juuri kun ajattelimme luovuttaa, olikin vapaa paikka aivan laukkukaupan edessä. Tarkoitti siis sitä, että pitihän sen valikoima käydä tarkistamassa - ihan hyvä oli ja hinnat sopivia, joten olen yhtä laukkua rikkaampi.

Maksullinen pysäköinti on täällä paljon edullisempaa kuin Suomessa. Lisäksi vielä siestan aikana se on maksutonta, vaikka olisikin muuten maksupaikka. Eli jos maksaa ennen siestaa "liikaa", maksettu aika jatkuu siestan loputtua.

Almeria tuntui meille liian isolta kaupungilta ja mitään turisti-infoa emme löytäneet, joten suuntasimme kohti seuraavaa majapaikkaamme Tabernasia. Parinkymmenen tuhannen asukkaan kaupungista olimme bonganneet ihastuttavan hotellin aivan keskusaukion ja kirkon vierestä. Hotelli oli tosi siisti ja englannintaitoinen emäntä (ilmeisesti omistajarouva) aivan loistava asiakaspalvelija. Aamiaista hotelli ei tarjoa, mutta sadan metrin säteellä oli useita kahviloita, joista sai jos jotakin syötävää ja juotavaa. Tämä ei ole maksettu mainos, mutta suosittelemme Hotel Avenidaa lämpimästi. Hinta-laatusuhde oli erinomainen, ja sen olivat muutkin todenneet, koskapa Booking.comissa tämä hotelli oli arvioitu keskiarvoltaan yli 9 arvoiseksi. Hotellihuoneemme parvekkeelta maisema näytti tältä (ei ollut meluisa yöllä vaikka aivan keskustassa):


Ennen iltaa lähdimme vielä erämaa-ajelulle jonnekin ties minne. Mies vain katsoi kartasta, että tuolla on tie, mennään sinne. Ja mentiin, vaikka usko meinasi välillä loppua. Luulin jo, että emme löydä takaisin ihmisten ilmoille, kun kaikki talot tien varrella olivat hylättyjä ja tie vain kapeni ja kiemurteli kukkuloiden välissä. Eikä näkynyt vastaantulijoita eikä ohittelijoita.



Illan hämärtyessä kiersimme kävellen keskustassa. Täällä tuntuu olevan joka kylässä ja kaupungissa melkoiset jouluvalaistukset. Kaunistahan se on, kun palmujen rungot hohtavat yössä...





sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Arvoituksellinen Alhambra

Unescon maailmanperintökohteisiin kuuluva 1300-luvulla rakennettu Nasridien dynastian linnoitus Alhambra sijaitsee Granadassa, jonkin matkan päässä täältä meiltä. Ajelimme sinne huikaisevan hienojen maisemien halki jälleen kerran...




Itse en ole aiemmin ajanut ulkomailla, sillä mies on mielellään hoitanut sen homman. Nyt sattuneista syistä oli tartuttava rattiin ja kieltämättä pikku kuljettajaa välillä hirvitti, kun tie oli tällainen...


... ja parhaimmillaan tai pahimmillaan kuusi kaistaa samaan suuntaan ja liikennettä hiukkasen enemmän kuin tuossa kuvassa. No, tällä kolmen päivän ja yli 800 km reissullamme ajoin kyllä sitten aivan toisenlaisiakin teitä, joilla ei ollut vastaantulijoita eikä ohitettavia.

Harhailtuamme ensin Granadan keskustassa tunnin verran etsien parkkipaikkaa ja kahvipaikkaa luovutimme ja ajoimme ylös Alhambraan. Harmiksemme tulimme sen verran myöhään, että emme ehtineet nähdä tämän islamilaisarkkitehtuurin helmen hienointa rakennusta sisältä, sillä sen aukioloajat ovat rajoitetut. Mutta alueella riitti nähtävää kyllä muutenkin ja sää oli mitä parhain - kuin Suomen kesä kauneimmillaan. Miinusta minulta siitä, että alueelta ei saanut mitään gluteenitonta tai edes vehnätöntä syötävää jäätelöä lukuunottamatta. Omat eväät mukaan ensi kerralla...








Illan hämärtyessä ampaisimme matkaan kohti majapaikkaamme jossain Granadan ja Almerian välisellä moottoritiellä. Sierra Nevadan lumihuippuiset vuoret jäivät taakse ja nukuimme yömme siistissä rekkamiesten suosimassa hotellissa, jossa ruoka oli hyvää, vaikka tilauksen tekeminen olikin aika huvittava episodi. Tarjoilijatyttö ei osannut englantia senkään vertaa kuin me espanjaa, mutta kekseliäisyydellä siitäkin selvittiin. Aamulla vain kuuden lämpöasteen viileydessä lähdimme jatkamaan matkaa kohti Almeriaa...