Hieman höpinää hinnoista

Suomi on kallis maa asua ja elää. Kieltämättä Espanjan hintataso on meille suomalaisille houkutteleva. Asuntojen hinnat näissä etelän rantakaupungeissa ovat mitä ovat, eikä meillä ole tarkoitus täältä asuntoa ostaa, joten puhutaan muista hinnoista. Neljän viikon kokemuksella sanoisin, että vaatteita saa halvemmalla kuin Suomesta, mutta vielä ei ole tullut kauheasti tarvetta kiertää vaatekauppoja. Ruokaa (ja suklaata!) on sen sijaan tarvittu ja sen hinnasta alkaa olla jo jonkinlainen käsitys. Pullotettua vettä on aina ostettava, sillä paikallinen vesi on todella kalkkipitoista ja siinä on outo sivumaku keittynäkin. Tosin pullovesissäkin on eroja, ja tällaista jälkeä tuli keitettynä yhdestä "lajikkeesta". Eli aika kalkkista tämäkin. Kuuden litran kanisteri maksaa 1,50 euroa, puolentoista litran pullo noin 90 senttiä. Ei sitä Suomessa niin osaa arvostaa, että saa hanasta juomakelpoista ja hyvänmakuista vettä...

Serranon kinkkuun ei voi täällä olla törmäämättä, se on hyvää, jos yleensä kinkusta pitää. Ei edullisinta leivänpäällystettä, mutta paikallista herkkua.

Hedelmät ja vihannekset ovat täällä halpoja, tosin hinnat vaihtelevat rajusti päivästä ja ostopaikasta riippuen. Appelsiineja ja sitruunoita saa alle euron kilohintaan, kuten varmaan tähän aikaan vuodesta Suomessakin. No, niitä me emme osta kaupasta, kun puut notkuvat omalla pihalla satoa. Tomaatit, kurkut ja paprikat ovat myös alle euron kilo yleensä. Salaatti myydään valmiiksi pussitettuina perheannoksina - täällä ei taida olla kahden hengen talouksia puhumattakaan sinkkutalouksista. Hedelmävalikoimat ovat jokseenkin runsaammat kuin mihin on kotimaassa totuttu. Uusi tuttavuus on mm. kuvan chirimoya, joka on päältä aika ruma, mutta sisältä makea, noin parin euron kilohintaan.

Leipä on täällä myös edullista, mutta markettien leipäosastot ovat usein aika suppeita. Sen sijaan joka kadulla on oma leipomonsa, joka on auki yleensä aamuseitsemästä iltayhdeksään tai -kymmeneen paitsi siestan aikana (n. 14-17). Paikalliset eivät kuulemma syö edellispäiväistä leipää, vaan heittävät sen roskikseen. Tosin saattavat tehdä ristinmerkin siunaten leivän jämät tai itsensä (?)... Pari päivää sitten ostin lähimarketin irtomyynnistä neljää eri lajia sämpylöitä, joita myydään kilohinnalla 2,60 e. Neljän muhkean ja jyväisen sämpylän yhteishinnaksi tuli 86 senttiä. Gluteeniton pakastepatonki maksaa euron verran.

Kahviloissa istuskelusta on tullut meille jokaviikkoista huvia. Yllättävän halpaa huvia. Tavallisin hinta cafe americanolle ja cappuccinolle on euro/kuppi. Sitä sitten ei koskaan tiedä, millainen kupillinen tulee - puoli vai kolme desiä juomaa. Kahvia saa myös alle euron tai sitten se voi maksaa yli kaksikin euroa. Kansainvälisten ketjujen paikoissa kahvi on kalliimpaa, kuten myös leivonnaiset. Tämä maksoi pari euroa:

mutta tästä kokonaisuudesta maksoimme yhteensä neljä euroa:
:

Leivonnaiset ovat melko halpoja ja valikoima on runsas, mutta gluteenittomia ei juuri mikään kahvila vielä tarjoile. Jäätelöäkään täällä ei tähän aikaan vuodesta (talvi!) saa irtomyynnistä, ei kaupoista eikä kahviloista. Olemme löytäneet vain yhden kahvilan, josta saa jäätelöpalloja tai -annoksia. Kaupat myyvät jäätelöä vain perhepakkauksina. Paikalliset syövät jäätelöä ilmeisesti vain silloin, kun lämpötila on yli 30 astetta...

Olemme syöneet erilaisissa ravintoloissa, monenhintaisissa. Välillä voi löytää paikallisten työläisten ruokapaikoista todella hyvää ja monipuolista ruokaa halvalla. Noin kahdeksalla eurolla syö jo hyvin, kahdella kympillä jo erinomaisesti alkuruokineen ja jälkiruokineen. Alle kuuden euron pitsojakin löytyy.

                                      

Täällä syödään lounasta siestan aikana, mutta iltaisin on turha mennä ravintolaan ennen klo 20. Tosin taas kansainväliset ravintolaketjut tietävät pohjoismaalaisten oudot ruokailutavat ja tarjoavat ruokaa aiemminkin. Menimme kerran syömään klo 19, koska ravintolan ovi oli auki ja sanoivat olevansa avoinna. Olimme ainoat asiakkaat klo 20 asti, sitten tuli pari muuta ulkomaalaista ja lopulta vasta klo 21 maissa alkoi tulla paikallista väkeä.  Kai siihenkin täällä vähitellen tottuu...