Itse en ole aiemmin ajanut ulkomailla, sillä mies on mielellään hoitanut sen homman. Nyt sattuneista syistä oli tartuttava rattiin ja kieltämättä pikku kuljettajaa välillä hirvitti, kun tie oli tällainen...
... ja parhaimmillaan tai pahimmillaan kuusi kaistaa samaan suuntaan ja liikennettä hiukkasen enemmän kuin tuossa kuvassa. No, tällä kolmen päivän ja yli 800 km reissullamme ajoin kyllä sitten aivan toisenlaisiakin teitä, joilla ei ollut vastaantulijoita eikä ohitettavia.
Harhailtuamme ensin Granadan keskustassa tunnin verran etsien parkkipaikkaa ja kahvipaikkaa luovutimme ja ajoimme ylös Alhambraan. Harmiksemme tulimme sen verran myöhään, että emme ehtineet nähdä tämän islamilaisarkkitehtuurin helmen hienointa rakennusta sisältä, sillä sen aukioloajat ovat rajoitetut. Mutta alueella riitti nähtävää kyllä muutenkin ja sää oli mitä parhain - kuin Suomen kesä kauneimmillaan. Miinusta minulta siitä, että alueelta ei saanut mitään gluteenitonta tai edes vehnätöntä syötävää jäätelöä lukuunottamatta. Omat eväät mukaan ensi kerralla...
Illan hämärtyessä ampaisimme matkaan kohti majapaikkaamme jossain Granadan ja Almerian välisellä moottoritiellä. Sierra Nevadan lumihuippuiset vuoret jäivät taakse ja nukuimme yömme siistissä rekkamiesten suosimassa hotellissa, jossa ruoka oli hyvää, vaikka tilauksen tekeminen olikin aika huvittava episodi. Tarjoilijatyttö ei osannut englantia senkään vertaa kuin me espanjaa, mutta kekseliäisyydellä siitäkin selvittiin. Aamulla vain kuuden lämpöasteen viileydessä lähdimme jatkamaan matkaa kohti Almeriaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti