Churros con chocolate

Kuluneen kahden kuukauden aikana olemme saaneet jo jonkinmoisen käsityksen täkäläisestä ruokakulttuurista. Se sekä ihmetyttää että ihastuttaa. Ihmetyksen aihetta on esimerkiksi noissa churroissa, joita syödään yleensä aamupalaksi. Useimmat ravintolat tai varsinaiset churro-paikat lopettavat niiden tarjoilun ennen puoltapäivää. Churrot ovat munkkien näköisiä ei-rinkelimäisiä lättyjen makuisia pötkylöitä, joita tyypillisimmin kastetaan sulatettuun suklaaseen (churros con chocolate). Kaloreita ei lasketa, ja kyllähän tuollaisella suklaarasvasokeriaamiaisella pärjää pitkälle iltapäivään eli siestaan asti, jolloin voi sitten käydä syömässä jotain suolaista.

Pieneen nälkään voi napsia tapaksia, joita tarjoillaan päivän lounaan ohella lähes joka ravintolassa. Tapakset voivat olla esimerkiksi erilaisia salaatteja (usein majoneesipohjaisia), kala-annoksia tai vaikka lautasellinen juustoja ja makkaroita, joista paikallinen oranssinvärinen chorizo on aika suosittua. Se on vähän kuin salamia tai meetwurstia, mutta lihaisempaa. ”Enemmän proteiineja”, sanoi esikoisemme. Yleensä kaikki juustot ja makkarat ovat suomalaiseen makuun turhan rasvaisia ja lähes kaikki ruoka muutenkin. Oliiviöljyä käytetään runsaasti ja tavallinen näky on perheenäiti kantamassa paria 3 - 5 litran oliiviöljykanisteria kaupasta kotiin.

Täällä syödään paljon kalaa ja muita meren antimia. Paikallisten markettien kalatiskit ovat huomattavasti suurempia kuin lihatiskit, jos niitä yleensä on ollenkaan. Marketeissa liha myydään usein valmiiksi pakattuna, mutta tuorekalatiskille on aina jono. Erilaisten kalojen lisäksi tarjolla on valtavat määrät simpukoita, rapuja ja jos jonkinlaista merestä nostettua elukkaa, joita ei suomalainen edes tunnista, saatikka että olisi ikinä maistanut. Kaloista kyllä pidämme, mutta kaikki muu saa jäädä kalatiskille paikallisten ostettavaksi. Simpukat menevät paellan joukossa, mutta muuten niitä ei ole tullut syötyä. Eräässä ravintolassa tilasin kala-annosta muiden valitessa pizzaa, mutta en ollut ollenkaan varma, mitä tarjoilija lopulta tuo eteeni. Kala oli minulle outo myös englanninkieliseltä nimeltään ja tarjoilijan puheesta ymmärsin vain sen, että se on jonkinlainen kultakala – kuvitelkaa nyt kokki onkimassa akvaariosta kultakaloja! Kotona tarkistin syömäni herkullisen kalan nimen sanakirjasta: kultaotsa-ahven. Nimeltään hauskin ruokalaji on pil-pil, joka sisältää kulhollisen kuumaa öljyä, johon on upotettu katkarapuja grillautumaan. Itse en ole sitä maistanut, mutta miehen mielestä ei ollut hassumpaa.

Menu del dia eli päivän lounas sisältää yleensä alkuruuan, pääruuan ja mahdollisesti myös jälkiruuan. Useimmiten voi valita itse, mitä haluaa alkuruuaksi (esimerkiksi paellaa tai spagettia jauhelihakastikkeella), mitä pääruuaksi (lihaa, kalaa tai kanaa) ja vielä jälkiruokakin saattaa olla valittavissa (suklaakakkua tai vaikka paikallista vanukasta). Lounaaseen kuuluvat myös patonginpalat ja ruokajuomat (vesi tai virvoitusjuoma) sekä tietenkin oliivit, joita tuodaan lautasellinen aina alkupalaksi. Oliiveja tarjoillaan aina riippumatta siitä, ollaanko lounaalla, pizzalla tai mitä tahansa syömässä. Oliivit, nimenomaan vihreät oliivit, ovat täällä muuten paljon parempia kuin Suomessa (tuoreempia?) ja minäkin, joka en yleensä kotomaassa oliiveihin koske, olen täällä syönyt niitä varmaan jo enemmän kuin koko aikuisiälläni yhteensä. Päivän lounaan tilaaminen on kuitenkin aina jonkinlainen arvoitus – pari kertaa olemme saaneet aikamoisia pöperöitä, joista ei tunnista raaka-aineita. Kerran saimme molemmat jälkimaininkeina vatsataudinkin, mutta välillä lounaat ovat myös olleet positiivisia yllätyksiä hinta-laatusuhteeltaan. Aika paljon laitamme kuitenkin ruokaa kotona ja kaasuhellan käyttö alkaa olla jo hanskassa. Sämpylöitä olen kerran paistanut kaasu-uunissa, mutta ne harmaankalpeat lituskat eivät juuri houkutelleet syömään. Tavalliselle vehnänsyöjälle täällä on ihania tuoreita leipiä ja sämpylöitä tarjolla kaikkina viikonpäivinä aamuvarhaisesta iltamyöhään, mutta gluteenittomalle valikoimat ovat jonkin verran suppeammat, eivät kuitenkaan surkeat. Ja aina tarvittaessa voi leivän korvata vaikka suklaalla...