Aurinkorannikoa

Aurinkorannikoa

maanantai 14. joulukuuta 2015

Eksyttiinkö erämaahan?

Reissuillamme poikkeamme mielellämme pääteiltä sivuun ja ajelemme pienempiä teitä. Andalusian karttaan maisemareitit on merkitty vihreällä värillä ja siksi oli helppo valita, mihin poikkeaa. Tosin minä tein valinnan sillä perusteella, että kartalla tie ei saa näyttää mutkaiselta, sillä en ole mitenkään ihastunut serpentiiniteihin, jotka kiemurtelevat vuorten rinteillä (=rotkojen reunoilla). Niinpä päädyimme moottoritieltä poikettuamme matkalla Almeriaan tällaiselle tielle:




Jossain pikku kaupungissa matkan varrella pysähdyimme kahvilaan, jonka pihalle oli joulupukkikin poroineen jo ennättänyt.


Almeriassa alkoi taas epätoivoinen parkkipaikkan etsintä, ja juuri kun ajattelimme luovuttaa, olikin vapaa paikka aivan laukkukaupan edessä. Tarkoitti siis sitä, että pitihän sen valikoima käydä tarkistamassa - ihan hyvä oli ja hinnat sopivia, joten olen yhtä laukkua rikkaampi.

Maksullinen pysäköinti on täällä paljon edullisempaa kuin Suomessa. Lisäksi vielä siestan aikana se on maksutonta, vaikka olisikin muuten maksupaikka. Eli jos maksaa ennen siestaa "liikaa", maksettu aika jatkuu siestan loputtua.

Almeria tuntui meille liian isolta kaupungilta ja mitään turisti-infoa emme löytäneet, joten suuntasimme kohti seuraavaa majapaikkaamme Tabernasia. Parinkymmenen tuhannen asukkaan kaupungista olimme bonganneet ihastuttavan hotellin aivan keskusaukion ja kirkon vierestä. Hotelli oli tosi siisti ja englannintaitoinen emäntä (ilmeisesti omistajarouva) aivan loistava asiakaspalvelija. Aamiaista hotelli ei tarjoa, mutta sadan metrin säteellä oli useita kahviloita, joista sai jos jotakin syötävää ja juotavaa. Tämä ei ole maksettu mainos, mutta suosittelemme Hotel Avenidaa lämpimästi. Hinta-laatusuhde oli erinomainen, ja sen olivat muutkin todenneet, koskapa Booking.comissa tämä hotelli oli arvioitu keskiarvoltaan yli 9 arvoiseksi. Hotellihuoneemme parvekkeelta maisema näytti tältä (ei ollut meluisa yöllä vaikka aivan keskustassa):


Ennen iltaa lähdimme vielä erämaa-ajelulle jonnekin ties minne. Mies vain katsoi kartasta, että tuolla on tie, mennään sinne. Ja mentiin, vaikka usko meinasi välillä loppua. Luulin jo, että emme löydä takaisin ihmisten ilmoille, kun kaikki talot tien varrella olivat hylättyjä ja tie vain kapeni ja kiemurteli kukkuloiden välissä. Eikä näkynyt vastaantulijoita eikä ohittelijoita.



Illan hämärtyessä kiersimme kävellen keskustassa. Täällä tuntuu olevan joka kylässä ja kaupungissa melkoiset jouluvalaistukset. Kaunistahan se on, kun palmujen rungot hohtavat yössä...





2 kommenttia:

  1. Tulin pitkästä aikaa katsomaan tarinaa seikkailustanne kaukana kotoa ja luin päivitykset läpi. Onpa tämä huikea mahdollisuus Teille! Tulette takaisin monta kokemusta ja elämystä rikkaampana. Siunausta jokaiseen päiväänne ja onnellista joulunaikaa vähän lämpimimmissä maisemissa kuin Suomessa!

    VastaaPoista
  2. Kiitos, Piipe! Jokainen päivä on lahjaa, niin täällä kuin siellä. Siunausta teidänkin joulunaikaanne!

    VastaaPoista